Olin kolme päivää ilman tietokonetta kotona. Olin järkyttynyt. Olin iltaisin vailla tekemistä. Jouduin syömään aamupalan pöydän ääressä.
Niin, ehkä minulla on pieni addiktio tietokoneeseen ja nettiin. Addiktio on aika negatiivisen kuuloinen sana, mutta en pidä omaa addiktiotani negatiivisena asiana. Netissä on osa minun elämääni, ystäviäni ja kiinnostuksen kohteitani. Ei se silti oikeaa elämää voita, mutta rikastuttaa kummasti.
Näinä muutamina päivinä oli jännä huomata, miten pinttyneitä omat tavat on. Aamupalan olen tosiaan jo useamman vuoden ajan arkisin syönyt tietokoneen edessä. Leipää mutustaessa voi katsoa mailit, tarkistaa onko pakkasta, lukea lööpit ja uutiset ja lukea foorumilta uusimmat jutut ketjuista, jotka eniten kiinnostaa. En taida kuitenkaan olla ainut, joka on näin internetin orja. Koska kotona ei konetta ollut, en päässyt kovin usein myös sähköpostiakaan tarkistamaan. Niinpä luinkin sitten kerralla niitä kymmeniä viestejä, joita parin päivän aikana oli tullut.
Huvituin ja osittain myös närkästyin eräästä viestistä. Henkilö X oli laittanut minulle postia yhden aamupäivän aikana ja jo iltapäivällä kyseli vastausta, tuliko hänen viestit perille. Eihän tässä mitään, mutta kun illalla nämä luin ja viimeinen viesti tältä henkilöltä oli: "VOISITKO YSTÄVÄLLISESTI VASTATA TULIKO VIESTINI PERILLE?!?!!!!???!?!". Niin. Minä kun en joka hetki päässyt tarkistamaan viestejä, niin näin äkkiä palaa ihmisillä käpy vastaamattomuuteen. Huoh. Ystävällisesti hänelle vastasin, että viestejä oli tullut, mutta en ollut kerennyt niitä lukemaan. No, tämä nyt taisi olla tällainen kärjistetty esimerkki eikä liity mihinkään sen kummemmin. Pisti vain ihmetyttämään. Kaikenlaista sitä ihmiset kehtaavatkin oudoille ihmisille kirjoittaa. Naamatusten tuskin tulisi tällaista tekstiä.
No joo, se siitä. Sitten iloinen asia: kasvatustieteen peruskurssin tentti meni läpi!! Jipii!
Niin, ehkä minulla on pieni addiktio tietokoneeseen ja nettiin. Addiktio on aika negatiivisen kuuloinen sana, mutta en pidä omaa addiktiotani negatiivisena asiana. Netissä on osa minun elämääni, ystäviäni ja kiinnostuksen kohteitani. Ei se silti oikeaa elämää voita, mutta rikastuttaa kummasti.
Näinä muutamina päivinä oli jännä huomata, miten pinttyneitä omat tavat on. Aamupalan olen tosiaan jo useamman vuoden ajan arkisin syönyt tietokoneen edessä. Leipää mutustaessa voi katsoa mailit, tarkistaa onko pakkasta, lukea lööpit ja uutiset ja lukea foorumilta uusimmat jutut ketjuista, jotka eniten kiinnostaa. En taida kuitenkaan olla ainut, joka on näin internetin orja. Koska kotona ei konetta ollut, en päässyt kovin usein myös sähköpostiakaan tarkistamaan. Niinpä luinkin sitten kerralla niitä kymmeniä viestejä, joita parin päivän aikana oli tullut.
Huvituin ja osittain myös närkästyin eräästä viestistä. Henkilö X oli laittanut minulle postia yhden aamupäivän aikana ja jo iltapäivällä kyseli vastausta, tuliko hänen viestit perille. Eihän tässä mitään, mutta kun illalla nämä luin ja viimeinen viesti tältä henkilöltä oli: "VOISITKO YSTÄVÄLLISESTI VASTATA TULIKO VIESTINI PERILLE?!?!!!!???!?!". Niin. Minä kun en joka hetki päässyt tarkistamaan viestejä, niin näin äkkiä palaa ihmisillä käpy vastaamattomuuteen. Huoh. Ystävällisesti hänelle vastasin, että viestejä oli tullut, mutta en ollut kerennyt niitä lukemaan. No, tämä nyt taisi olla tällainen kärjistetty esimerkki eikä liity mihinkään sen kummemmin. Pisti vain ihmetyttämään. Kaikenlaista sitä ihmiset kehtaavatkin oudoille ihmisille kirjoittaa. Naamatusten tuskin tulisi tällaista tekstiä.
No joo, se siitä. Sitten iloinen asia: kasvatustieteen peruskurssin tentti meni läpi!! Jipii!
1 kommentti:
Arviosi netin arvosta on osuva. Mielestäni on aika ajoin tervettä katkaista rutiinit ihan vain mielen ja mielikuvituksen kehittämisen kannalta. Asioita kun voi tehdä toisin niin monella eri tapaa. :)
Monta eri tapaa on myös käyttäytymiseen - lähetä ensi kerralla vastineeksi linkki netikettiin!
Lähetä kommentti