OKT-harjoittelu on nyt onnellisesti ohi. Toinen viikko oli yhtä säpinää johtuen perjantain Kalevala-juhlasta ja ranskalaisista vieraista. Jouduinpa välillä juttelemaan englanniksikin, kun vieraille piti selostaa tunnin kulkua. Reippaasti he seurasivat oppilaiden työskentelyä, vaikka eivät juuri mitään ymmärtäneetkään.
Sattuipa ranskalaisten kanssa pari pientä hassua juttuakin. He olivat kakkosluokkalaisten matikan tuntia seuraamassa ja kävi ilmi, että heillä on aivan oma systeeminsä allekkainlaskuun. Kyllä siinä oli ihmeteltävää meillä. Vaan kyllä he myönsivät, että meidän systeemimme on loogisempi ja helpompi lasten oppia. Eli sitä päivää odotellessa, että ranskakin pääsee loogisen matematiikan pariin. Tämä selittää kyllä monta asiaa heistä. :D
Jälkimmäisellä harjoitteluviikolla minulla oli yhteensä kolme pientä opetustuokiota. Ensimmäinen oli se yltin tunnin pito Riikan ja Veskun kanssa. Muiden panosta en nähnyt, mutta omani ei olisi paljon huonommin voinut mennä. Meinasin jo masentua tyystin, mutta ruokalassa juteltiin muutaman muun harjoittelijan kanssa asiasta ja tajusin, että nythän sitä voi epäonnistua. Eikä kukaan ole seppä syntyissään, ei edes opettaja. Eli kantapään kautta piti opetella myös tämä asia. Mutta positiivista sentään se, että opin monta asiaa, jotka olisi kannattanut tehdä toisin. Kaksi muuta opetustuokiota menikin sitten paljon paremmin. :)
Oman säpinänsä viikkon sai myös se, että me harjoittelijat jouduimme ottamaan melko paljon vastuuta torstaina luokanopettajan ollessa sairas. No, päivästä selvittiin ja kaikki lähti hengissä kotiin ilman haavereita (kuten rehtori sanoi), joten ihan hyvin se kuitenkin meni. Työrauhasta nyt ei voi kovin paljon puhua, mutta ei lapset ihan hunningolla olleet.
Perjantai huipentui Kalevala-juhlaan ennen kotiinlähtöä. Vedet silmissä sai nauraa, kun oli niin loistavia näytelmiä, elokuvia ja muita esityksiä lapset valmistelleet. Edelleen hämmästyttää, miten kyvykkäitä lapset ovatkaan, kun vaan annetaan idea ja aikaa sen toteuttamiseen!
Kahden rankan viikon jälkeen on ihana hengähtää hiihtoloman merkeissä. Toivottavasti kelit pysyy yhtä hyvinä koko viikon, kuin tänään. Pitemmittä puheitta siis hyvää hiihtolomaa!
Sattuipa ranskalaisten kanssa pari pientä hassua juttuakin. He olivat kakkosluokkalaisten matikan tuntia seuraamassa ja kävi ilmi, että heillä on aivan oma systeeminsä allekkainlaskuun. Kyllä siinä oli ihmeteltävää meillä. Vaan kyllä he myönsivät, että meidän systeemimme on loogisempi ja helpompi lasten oppia. Eli sitä päivää odotellessa, että ranskakin pääsee loogisen matematiikan pariin. Tämä selittää kyllä monta asiaa heistä. :D
Jälkimmäisellä harjoitteluviikolla minulla oli yhteensä kolme pientä opetustuokiota. Ensimmäinen oli se yltin tunnin pito Riikan ja Veskun kanssa. Muiden panosta en nähnyt, mutta omani ei olisi paljon huonommin voinut mennä. Meinasin jo masentua tyystin, mutta ruokalassa juteltiin muutaman muun harjoittelijan kanssa asiasta ja tajusin, että nythän sitä voi epäonnistua. Eikä kukaan ole seppä syntyissään, ei edes opettaja. Eli kantapään kautta piti opetella myös tämä asia. Mutta positiivista sentään se, että opin monta asiaa, jotka olisi kannattanut tehdä toisin. Kaksi muuta opetustuokiota menikin sitten paljon paremmin. :)
Oman säpinänsä viikkon sai myös se, että me harjoittelijat jouduimme ottamaan melko paljon vastuuta torstaina luokanopettajan ollessa sairas. No, päivästä selvittiin ja kaikki lähti hengissä kotiin ilman haavereita (kuten rehtori sanoi), joten ihan hyvin se kuitenkin meni. Työrauhasta nyt ei voi kovin paljon puhua, mutta ei lapset ihan hunningolla olleet.
Perjantai huipentui Kalevala-juhlaan ennen kotiinlähtöä. Vedet silmissä sai nauraa, kun oli niin loistavia näytelmiä, elokuvia ja muita esityksiä lapset valmistelleet. Edelleen hämmästyttää, miten kyvykkäitä lapset ovatkaan, kun vaan annetaan idea ja aikaa sen toteuttamiseen!
Kahden rankan viikon jälkeen on ihana hengähtää hiihtoloman merkeissä. Toivottavasti kelit pysyy yhtä hyvinä koko viikon, kuin tänään. Pitemmittä puheitta siis hyvää hiihtolomaa!
