Arjesta lomalle.

OKT-harjoittelu on nyt onnellisesti ohi. Toinen viikko oli yhtä säpinää johtuen perjantain Kalevala-juhlasta ja ranskalaisista vieraista. Jouduinpa välillä juttelemaan englanniksikin, kun vieraille piti selostaa tunnin kulkua. Reippaasti he seurasivat oppilaiden työskentelyä, vaikka eivät juuri mitään ymmärtäneetkään.

Sattuipa ranskalaisten kanssa pari pientä hassua juttuakin. He olivat kakkosluokkalaisten matikan tuntia seuraamassa ja kävi ilmi, että heillä on aivan oma systeeminsä allekkainlaskuun. Kyllä siinä oli ihmeteltävää meillä. Vaan kyllä he myönsivät, että meidän systeemimme on loogisempi ja helpompi lasten oppia. Eli sitä päivää odotellessa, että ranskakin pääsee loogisen matematiikan pariin. Tämä selittää kyllä monta asiaa heistä. :D

Jälkimmäisellä harjoitteluviikolla minulla oli yhteensä kolme pientä opetustuokiota. Ensimmäinen oli se yltin tunnin pito Riikan ja Veskun kanssa. Muiden panosta en nähnyt, mutta omani ei olisi paljon huonommin voinut mennä. Meinasin jo masentua tyystin, mutta ruokalassa juteltiin muutaman muun harjoittelijan kanssa asiasta ja tajusin, että nythän sitä voi epäonnistua. Eikä kukaan ole seppä syntyissään, ei edes opettaja. Eli kantapään kautta piti opetella myös tämä asia. Mutta positiivista sentään se, että opin monta asiaa, jotka olisi kannattanut tehdä toisin. Kaksi muuta opetustuokiota menikin sitten paljon paremmin. :)

Oman säpinänsä viikkon sai myös se, että me harjoittelijat jouduimme ottamaan melko paljon vastuuta torstaina luokanopettajan ollessa sairas. No, päivästä selvittiin ja kaikki lähti hengissä kotiin ilman haavereita (kuten rehtori sanoi), joten ihan hyvin se kuitenkin meni. Työrauhasta nyt ei voi kovin paljon puhua, mutta ei lapset ihan hunningolla olleet.

Perjantai huipentui Kalevala-juhlaan ennen kotiinlähtöä. Vedet silmissä sai nauraa, kun oli niin loistavia näytelmiä, elokuvia ja muita esityksiä lapset valmistelleet. Edelleen hämmästyttää, miten kyvykkäitä lapset ovatkaan, kun vaan annetaan idea ja aikaa sen toteuttamiseen!

Kahden rankan viikon jälkeen on ihana hengähtää hiihtoloman merkeissä. Toivottavasti kelit pysyy yhtä hyvinä koko viikon, kuin tänään. Pitemmittä puheitta siis hyvää hiihtolomaa!

Helmikuun hulinoita

Niin, eipä ole tullut kirjoiteltua. Mutta syy on siinä, että on kiirettä pitänyt. Koulu alkoi kohinalla tammikuussa ja paljon on kerennyt tapahtua. Yksi mukavimmista koulujutuista on ollut musiikkivideon tekeminen. Tai itse videon tekeminen nyt ei ole se mukavin osuus vaan se laulun tekeminen! Soiva Siili kävi auttamassa meidät alkuun biisien kanssa ja olihan se mukavaa. Siinä on kyllä kaksi niin huippua tyyppiä, että. Kotonakin on nyt sitten kuunneltu Soivan Siilen lauluja ja aika hyvinhän nuo tuntuu jäävän mieleen.

Musaprojektin lisäksi menossa on matikan didaktiikka, jota kohtaan mulla oli aika suuret odotukset. Toisin sanoen luulin, että professorin suusta tipahtelee helmiä ja timantteja eli neuvoja ja ohjeita miten saa jollekin opetettua matikan kiemuroita. Mutta toisinhan siinä on käynyt. Joko olen ymmärtänyt kurssin sisällön totaalisen väärin tai vika on jossain muualla. Joka tapauksessa kyseistä kurssista on tähän mennessä jäänyt vain paskan maku suuhun. Mutta onhan sitä vielä muutama viikko jäljellä, ehkäpä tilanne kerkeää vielä korjaantua.

Viime viikolla alkoi OKT eli orientoiva koulutyöskentely Norssilla. Minä pääsin kakkosluokkaan (juuri siihen samaan, jossa käytiin syksyllä tekemässä sillat) kahden muun harjottelijan kanssa. Viikko on nyt siis takana ja tänään käynnistyy toinen viikko. Lapset ovat aivan ihania ja ovat ottaneet meidät vastaan tosi hyvin. Alkuviikosta oli vähän hulinaa, kun piti näyttää kaikki temput uusille opettajille, mutta loppuviikko sujui jo ihan rauhallisesti. Pääsinpä pitämään pienen opetustuokionkin perjantaina ja muistui ihan kouluavustaja-ajat mieleen. Mukavaa hommaa, tätä mä haluan tehdä eläkeikään asti!

Tällä viikolla pitäis pitää vielä pieni tuokio, luultavasti äikästä. Yltin tunnille me harjoittelijat suunnitellaan omat jutut niin, että lapset kiertävät tunnin aikana kolmessa pisteessä. Pitäisipä muuten aloittaa tuokioiden suunnittelu. Eli kirjastoon käypi matka tänään!

Mieli on iloinen, kun harjoittelussa on niin mukavaa. Lunta sataa, koti on siisti ja poika on taas oppinut liudan uusia taitoja. Miksi ei tuo kehitystahti säily aikuisuuteen saakka? Lapsista sen näkee, kuinka oppiminen on hauskaa.

Uusi vuosi ja samat vanhat kuviot

Tänään se sitten taas koulu alkoi. Ja voi pyhä sylvi, kun osasi olla tylsää! Kahteen otteeseen meinasin nukahtaa, kun ei nuo 'massaluennot' oo oikein mun juttu.. No, eiköhän se taas tästä, kun saadaan harjoitukset pyörimään niin pääsee jotain tekemäänkin.

Kiva oli kuitenkin nähdä kavereita taas piiiiitkästä aikaa. Hirveästi ei kerennyt kuulumisia vaihtaa, mutta onhan tässä taas kevät aikaa porista. :) Mietintämyssykin pitää laittaa päähän, tekstiilityön vaateompelua ja musiikkivideoproggista pitää alkaa kyllä heti suunnittelemaan! Tuntuu tulevan aika jännittävä kevät alkukankeudesta huolimatta.

Uuni on valmis.

Viime viikolla kävin viimeistelemässä uunin. Ja täytyy sanoa, että tuli siitä kyllä hieno. Olen ylpeä itsestäni. Toivottavasti käyttäjä on yhtä iloinen uunista. No, huomennahan se nähdään.

Hyvää joulua!

Viimeinen viikko.

Rankka viikko alkaa olla jo kohta takana, enää huominen pitää jaksaa pinnistää. Huomenna on siis viimeinen koulupäivä ja sitten alkaa loma! Ihanaa, neljä viikkoa lomailua Eelin kanssa.

Vielä on kuitenkin tehtävää. Eilen sain tehtyä musiikin teorian tentin alta pois, äikän projektijuttu pitäisi vielä kirjoittaa ja huomenna on vielä kaksi tenttiä. Toivottavasti osaan edes jotain, ettei tarvi sitten enää ens vuonna uusia.

Teknisessä pitää vielä varmaan ens viikolla vielä käväistä, että saan Fannyn hellan valmiiksi ennen joulua. Paljon ei onneksi ole enää tekemättä, maalaukset on nyt tehty. Hellan levyt ja nupit pitää vielä kiinnittää ja siinäpä se sitten alkaakin olla.

Siltaprojekti toteutettu!

Tänään se sitten oli. Sillanrakennus Norssilla. Ja olihan kivaa! Kovasti jännitti mennä sinne, mutta lapset oli aivan huippuja! Ja niin pieniä!

Mahtava oli nähdä oivalluksia ja ahaa-elämyksiä. Välillä oli vähän kinkkisiä pulmia, mutta niistäkin selvittiin, kun vähän tehtiin tarkentavia kysymyksiä ja huomautuksia. Täytyy kyllä myöntää, että aluksi mä katsoin, että ei voi olla, miten tämä lähtee ihan eri raiteille kuin oli ajateltu. Mutta niin se vaan lutviutu ja komea silta saatiin kasaan.

Mukava oli myös huomata, että kiireessä väsätyt nimikyltit lapsille oli mieluisat. Toinen tytöistä halusi jopa viedä omansa kotiin. Sydäntä myös lämmitti se, kun toinen pojista sanoi, että voi kun äiti näkisi nyt tämän. Huippua!

Norssilta lähtiessä oli kyllä niin kaikkensa-antanut olo, että oksat pois. Ja me oltiin vain kaksi tuntia. Miten sitä sitten 'isona', kun pitäisi yksin opettaa koko luokkaa. No, toivotaan, että taidot ja itsevarmuus on karttunut siihen mennessä niin, että siitäkin selviää.

Seuraava harjoittelu on keväällä, viikot 8-9 ja jo nyt ootan sitä innolla!

Siltaprojekti

Niin, liekö on tullut mainittua tästä projektista vielä, mutta nyt on pakko siitä kertoa. Alkaa nimittäin jännittämään!

Teknologiakasvatuksen tunneilla on tehty sitä teknosalkkua ja sinne sitten tehdään kaikkea kivaa opetusvälinettä. Tunneilla on myös mietitty, miten lapsille voisi opettaa sillan rakennusta. Kuulostaa helpolta, mutta on kaikkea muuta! Onneksi ei tarvi vielä yksin osata mitään, vaan saadaan pienissä ryhmissä tehdä, kokeilla, erehtyä ja oivaltaa. Totuuden hetki koittaa ens viikolla, kun lähdetään norssille kakkosluokkaan kokeilemaan taitojamme käytännössä.

Kaksi tuntia, itsetehty tuntisuunnitelma, rakennuspalikoita, ruuveja, muttereita, vanerin paloja, valokuvia ja hyvä luottamus itseemme takaa toivottavasti mukavan, innostavan ja ahaa-elämyksiä sisältävän opetustuokion lapsille JA meille. Tässä se punnitaan, miten osaan soveltaa kuulemani teorian käytäntöön.

Pitäkää peukkuja pystyssä, että silta saadaan kasaan. :D