Siltaprojekti

Niin, liekö on tullut mainittua tästä projektista vielä, mutta nyt on pakko siitä kertoa. Alkaa nimittäin jännittämään!

Teknologiakasvatuksen tunneilla on tehty sitä teknosalkkua ja sinne sitten tehdään kaikkea kivaa opetusvälinettä. Tunneilla on myös mietitty, miten lapsille voisi opettaa sillan rakennusta. Kuulostaa helpolta, mutta on kaikkea muuta! Onneksi ei tarvi vielä yksin osata mitään, vaan saadaan pienissä ryhmissä tehdä, kokeilla, erehtyä ja oivaltaa. Totuuden hetki koittaa ens viikolla, kun lähdetään norssille kakkosluokkaan kokeilemaan taitojamme käytännössä.

Kaksi tuntia, itsetehty tuntisuunnitelma, rakennuspalikoita, ruuveja, muttereita, vanerin paloja, valokuvia ja hyvä luottamus itseemme takaa toivottavasti mukavan, innostavan ja ahaa-elämyksiä sisältävän opetustuokion lapsille JA meille. Tässä se punnitaan, miten osaan soveltaa kuulemani teorian käytäntöön.

Pitäkää peukkuja pystyssä, että silta saadaan kasaan. :D

Teknopölyä

Tänään oli paras päivä ikinä koulussa. Menin puoli ysiksi, suunnittelin kaverin kanssa tunteroisen liikunnan opetustuokiota ja klo 9.45-15.15 oli teknisessä työssä! No kävin sentään syömässä välillä, mutta muuten olin yhtä soittoa siellä. Voisiko yliopisto-opiskelu enää tämän mukavampaa olla? En usko. :D

Työn alla on leikkihella kohta 2-v. kummitytölle ja vaikka itse sanonkin, niin siitä tulee tosi siisti! Saatiin Suvin kanssa kokeilla teknisen opettajan uutta 'lelua', puutappienporauslaitetta. Ja kyllähän tuli siistit kolot ja siistit liitokset! Nyt pitäisi vielä tehdä hellaan etulevy ja uunin ja peltiosion luukut. Mietinkin tässä, että pitääkö alkaa taikataikinasta vielä vääntämään 'korvapuustit' ja muut pullat pukinkonttiin.. :D No, katotaan jos jää aikaa.

Oispa aina tämmösiä päiviä.

Hoppua hoppua hoppua ei tule loppua loppua loppua...

Kiirettä on pitänyt. Eipä oo joutanut tännekään kirjoittelemaan. Suvi tuossa yks päivä oli laskenut, että ennen joulua pitää tehdä 5 ryhmätyötä ja ainakin 2 itsenäistä työtä. Kiirettä siis pitää vielä nämä muutamat viikot ennen lomaa.

Didaktiikan tentti oli ja meni. Onneksi kysymykset oli suunnilleen samat kuin aikaisempinakin vuosina, joten toivoa on, että se meni läpi. Kasvatustieteen peruskurssit jatkui samantien kasvatussosiologian kurssilla, eikä se ole yhtään sen helpompi sisällöltään. Tai ehkä se luennolla kuunteleminen ei vain ole minulle se paras tapa oppia.

Tässä kotona tein äsken Kirjallisuus ja lukeminen -kurssille esseetä ja yhdestä lähdekirjasta löytyi tällainen pätkä:

"Ei ole kysymys kahdesta erillisestä maailmasta: lapset ovat kansaa, joka asuu lähellä olevassa maassa. He asuvat meidän maailmassamme ja me heidän, ja päivittäinen kontakti heidän kanssaan osoittaa, etteivät he ole klovneja eivätkä näyttelijöitä (vaikka lohikäärme saattaa ollakin lähistöllä), vaan ihmisiä. Siinä missä me olemme rooleja, he ovat omia itsejään." Bo Carpelan, Lapsuuden rajamaa.

Menin ihan sanattomaksi, kun luin tämän. Varsinkin viimeinen lause avasi silmäni. Vieläkin on mykistynyt olo.


Paljon oli jotain muutakin kirjoitettavaa, mutta nekin häipyivät mielestä.

Mistä tunnistaa teknot?

No tietenkin siitä, että ne kulkee luennolta toiselle puupölyä housunpunteissa ja höpisee jostain salkusta ja sillasta.

Nyt on siis saatu alkuun teknosalkun teko ja ihan se ei olekaan niin pala kakkua, kuin kuvittelin. Tai ei siinä varmaan suurta vaikeutta ole, vaan se suunnitteluosuus olikin isompi homma. No, onneksi suunnitelmat on paperilla ja ensimmäiset laudanpätkät katkaistu ja jo vähän hiottu. Siitä se lähtee! Eivät kyllä laaja-alaisen opiskelijat tiedä, mitä menettävät, kun eivät ole teknoja... ;)

Teknosalkkuun tehdään muiden juttujen lisäksi rakennussarja. Ja niillä pitäisi saada rakennettua silta oppilaiden kanssa. Päästään siis vielä ennen joulua pariksi tunniksi 'harjoitteluun'. Vähän kyllä jännittää, mutta on meillä kyllä hyvä ryhmä, että eiköhän se onnistu. Vaikkakin piti vähän tehdä työnjakoa, että saadaan jotain aikaiseksi. Tuntui menevän turhan levottomaksi koko porukalla. :D No, onneksi työt saatiin kuitenkin etenemään.

Teknot tunnistaa myös muustakin, kuin pölyisistä vaatteista. Teknologisen maailman ymmärtäminen ja analogioiden löytäminen ympäröivästä elämästä alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Ainakin tunnen itseni viisaammaksi tässä suhteessa. Osaan jo vähän hakea samankaltaisuuksia. Ymmärrän, että hyvin moni äkkiseltään erilainen asia toimii ihan samalla periaatteella. Tämän saman kun saisi sitten joskus opetettua niin omille kuin toistenkin lapsille.