Kiirettä on pitänyt. Eipä oo joutanut tännekään kirjoittelemaan. Suvi tuossa yks päivä oli laskenut, että ennen joulua pitää tehdä 5 ryhmätyötä ja ainakin 2 itsenäistä työtä. Kiirettä siis pitää vielä nämä muutamat viikot ennen lomaa.
Didaktiikan tentti oli ja meni. Onneksi kysymykset oli suunnilleen samat kuin aikaisempinakin vuosina, joten toivoa on, että se meni läpi. Kasvatustieteen peruskurssit jatkui samantien kasvatussosiologian kurssilla, eikä se ole yhtään sen helpompi sisällöltään. Tai ehkä se luennolla kuunteleminen ei vain ole minulle se paras tapa oppia.
Tässä kotona tein äsken Kirjallisuus ja lukeminen -kurssille esseetä ja yhdestä lähdekirjasta löytyi tällainen pätkä:
Menin ihan sanattomaksi, kun luin tämän. Varsinkin viimeinen lause avasi silmäni. Vieläkin on mykistynyt olo.
Paljon oli jotain muutakin kirjoitettavaa, mutta nekin häipyivät mielestä.
Didaktiikan tentti oli ja meni. Onneksi kysymykset oli suunnilleen samat kuin aikaisempinakin vuosina, joten toivoa on, että se meni läpi. Kasvatustieteen peruskurssit jatkui samantien kasvatussosiologian kurssilla, eikä se ole yhtään sen helpompi sisällöltään. Tai ehkä se luennolla kuunteleminen ei vain ole minulle se paras tapa oppia.
Tässä kotona tein äsken Kirjallisuus ja lukeminen -kurssille esseetä ja yhdestä lähdekirjasta löytyi tällainen pätkä:
"Ei ole kysymys kahdesta erillisestä maailmasta: lapset ovat kansaa, joka asuu lähellä olevassa maassa. He asuvat meidän maailmassamme ja me heidän, ja päivittäinen kontakti heidän kanssaan osoittaa, etteivät he ole klovneja eivätkä näyttelijöitä (vaikka lohikäärme saattaa ollakin lähistöllä), vaan ihmisiä. Siinä missä me olemme rooleja, he ovat omia itsejään." Bo Carpelan, Lapsuuden rajamaa.
Menin ihan sanattomaksi, kun luin tämän. Varsinkin viimeinen lause avasi silmäni. Vieläkin on mykistynyt olo.
Paljon oli jotain muutakin kirjoitettavaa, mutta nekin häipyivät mielestä.
1 kommentti:
Miten ihanasti sanottu tuossa lainauksessa. Menin mietteliääksi minäkin.
Lähetä kommentti